1916 - näännyttävä sota on juuttunut taisteluhautoihin, kun kumpikaan osapuoli ei löydä keinoa, jolla sotilaat voisivat murtaa tykistön ja konekiväärien mekanisoidun tuhovoiman. Mutta yritettävä on ja hyökättävä, vaikka se johtaisi kerta kerran jälkeen turhiin ja suunnattomiin menetyksiin. Niinpä eräs ranskalainen yksikkö saa jälleen käskyn hyökätä vahvasti linnoitetulle kukkulalle. Yritys tiedetään alun alkaen turhaksi ja järjettömäksi, mutta komentava kenraali näkee kuitenkin tilaisuuden hankkia mainetta ja edetä omalla urallaan. Itse hyökkäystä rintamalla johtava eversti Dax ymmärtää tilanteen järjettömyyden mutta voi vain totella. Hyökkäyksen jälkeen hän yrittää puolustaa sotaoikeudessa kolmea sotilasta, jotka on nimetty syntipukeiksi ja määrätty teloitettavaksi. Jotta järjestelmä toimisi, sotilailla ei voi olla todellisia oikeuksia ja komentajien epäonnistumiset on peitettävä. Sillä jos kenraaleja voitaisiin avoimesti epäillä ja syyttää, miksi sotilaat enää tottelisivat heitä?